Nîmes, osa I

Lupailin viime postauksessa, että seuraavaksi juttua tulee Montpellierin ulkopuolelta, joten seuraavaksi kahden postauksen verran Nîmesiä, joka on huikea pikkukaupunki. Innostuttiin ihan turisteina valokuvailemaan, joten nyt kuvia sitten riittää! 

Lähdettiin aamulla toisen suomalaisen vaihtarin, Lauran, kanssa junalla kohti Nîmesiä, josta meillä kummallakaan ei juuri ollut mitään ennakkotietoja, vaan tiedettiin vain, että sinne pääsee täältä nopeasti ja edullisesti junalla (luotijunalla 20min ja 8€). Nyt voin vain hämmästellen todeta, että ihme ettei kaupunki ole kuuluisampi, sillä harmittaisi jos vaihdon aikana kaupunki jäisi kokematta!

Nîmes on 150 000 asukkaan sisämaakaupunki, joka tunnetaan n. 70eKr alkaen ja on ollut muinaisen Rooman valtakunnan tärkeä tukikohta. Tuolta ajalta kaupungissa on vieläkin rakennuksia jäljellä, kuten Rooman Odysseumia muistuttava amfiteatteri. Vierailtiin siellä Lauran kanssa ja tottakai piti tuulisena päivänä kiivetä hurjia rappusia pitkin katsomon ylimmälle tasolle asti. Ei muuten ollut yhtään liikaa kaiteita tuolla ja mietittiinkin, että Suomessa tuollainen rakennus noin vähäisillä suojakaiteilla ei ikinä voisi olla auki yleisölle, mutta täällä se ei vissiin ole ihan niin justiinsa... Tuuli tosiaan riepotteli tuolla korkealla aika pahasti, mutta olihan se huikea paikka! Areena on toiminut aikanaan gladiaattoritaisteluareenana ja kyläläisten turvapaikkana epidemioiden aikana, mutta se on käytössä tänäkin päivänä härkätaisteluissa ja esimerkiksi konserttipaikkana. 

Nîmes Arena, joka on rakennettu n. 70 eKr ja on maailman parhaiten säilynyt amfiteatteri.

La Fontaine Pradier, keskusaukiolla. Ilahduttavaa, että kaupungin keskusaukiota vartioi nainen!

Toinen antiikin ajoilta säilynyt rakennus Nîmesissä on Maison Carrée -temppeli, joka on tosiaan myös rakennettu ennen ajanlaskumme alkua. Oikeasti vaikea ymmärtää, kuinka yli 2000 vuotta vanhat rakennukset voivat edelleen seisoa upeina omilla paikoillaan lähes alkuperäisessä kunnossa. Nykyisin temppelissä on antiikin taiteen museo, mutta se ei ollut juuri nyt avoinna. Vaikka nuo portaat saattaa näyttää kuvissa ihan kesyiltä, niin eivät todellakaan sitä olleet, vaan jyrkkyyttä riitti. Myöskään temppelin reunoilla ei ollut lainkaan kaiteita, vaan suora useiden metrien pudotus maahan. Nîmes ei todellakaan ole hyvä matkakohde huonojalkaisille, sillä jyrkkiä ja epämääräisiä rappusia riittää.

Temppeliltä käveltiin Jardin de la Fontaineen, eli suihkulähdepuistoon, jonka vanhimmat osat on  jo 200-luvulla perustettu. Se on myös yksi Euroopan vanhimmista julkisista puistoista. Puisto oli niin upea! Lisäksi siellä oli ihanasti elämää; lapsia pelaamassa jalkapalloa tai ratsastamassa poneilla, lenkkeilijöitä ja kaveruksia piknikillä. Ostettiin Lauran kanssa Crêpet ja syötiin ne istuskellen puistonpenkillä, niin joku vanhempi koiraansa ulkoiluttanut herrasmies pysähtyi toivottamaan meille hyvää ruokahalua :D Ei tuollaista vaan Suomessa tapahdu! Erikoista on myös, ettei täällä ole kielletty elämistä puistoissa, vaan nurmikoilla saa kävellä, pelata jalkapalloa ja vaikka ulkoiluttaa koiria - vapaanakin. Suomessa on välillä olo, että kaikkea pitää varoa, joten kieltoja riittää. Täällä on erilainen meininki.

Puiston altaissa ja suihkulähteissä ui niin valtavia karppeja kuin joutsenia ja sorsiakin.

Lisää juttua ja kuvia Nîmesistä huomenna ja varmasti myös myöhemmin keväällä, sillä tuonne on palattava!

Bisous,

Heli