Pic Saint-Loup

Lauantaina oli ihan huippu päivä - kirjaimellisesti! Kiivettiin nimittäin Pic Saint Loup -vuoren huipulle :D

Suunniteltiin reissua muutaman kaverin kanssa jo alkuviikosta ja lauantaille luvattiin niin hyvää säätä, että kutsuttiin kaikki meidän ryhmän tytöt mukaan. Niinpä lauantaina aamusta meitä lähti yhdeksän hengen porukka kohti Cazevieille-kylää ja Pic Saint-Loupia. Meitä oli kaksi suomalaista, kaksi belgialaista, kaksi saksalaista, hollantilainen, meksikolainen ja kolumbialainen, joten juttua riitti, niin eri maiden luonnosta kuin myös kulttuurieroista.

Bussilla oli vuorelle matkaa noin 45 min ja se oli erittäin mutkaista pikkutietä ja kuski ajoi tietenkin lujaa. Kiitin onneani, etten ole mitenkään matkapahoinvoiva :D Bussipysäkiltä oli vuorelle vielä matkaa sellaiset 3,5 km, joten päivälle kertyi kilometrejä melkein 20! Onneksi kaikki oli hyvällä fiiliksellä liikenteessä ja matka sujui mukavasti!

Välillä vuorelle joutui ihan oikeasti kiipeämään ja etenkin viimeiset 400 metriä oli todella jyrkkää. Lisäksi kunnon vaelluskengät olisi kivikossa ollut tarpeen. Onneksi mentiin kuitenkin meille ja meidän varusteille sopivaa tahtia ja annettiin ranskalaisten eläkeläisten rinkkojensa ja vaellussauvojensa kanssa mennä suosiolla ohi! Reitti oli todella suosittu ja etenkin noin upeana lauantaipäivänä väkeä riitti - sekä ihmisiä että koiria. 

Maisemat vuorelta oli huikeat! Etenkin kun sää oli niin selkeä, että näkyi noin 45 kilometrin päähän Välimerelle. Tietenkään huipulla ei ollut mitään turvakaiteita tai vastaavia, vaan varovaisuudesta muistuttamassa oli reunalta pudonneiden nuorten miesten muistolaatat. Vuoren toiselta reunalta oli siis äkkijyrkkä useamman sadan metrin pudotus, joka oli ihan karmiva!

Huipulta löytyi suuri metallinen risti, joka näkyy kauas. Lisäksi huipulla on vanha kappeli tai sen raunio, jonne ihmiset olivat vieneet kuolleiden läheistensä kuvia ja muistokirjoituksia. Kappeli on rakennettu 1600-luvulla nuoren naisen muistolle. Nainen asui vuorella, mutta kuoli tarinan mukaan suruun menetettyään miehensä.

Päivä oli aika pitkä, sillä käytännössä ainoa bussi takaisin Montpellieriin lähti vasta puoli seitsemän. Oltiin varattu mukaan vain vähän evästä, sillä luultiin  että kylässä olisi edes joku kioski mistä saa ruokaa, mutta ei. Onneksi kuitenkin kylästä löytyi viinibaari, jonka omistaja tarjoili meille patonkia ja kakkua, vaikka ne eivät valikoimaan kuuluneetkaan. Niin tyypillistä Ranskaa - kylässä on toki laadukas viinibaari, mutta ei lähikauppaa! :D

Kaiken kaikkiaan oli mahtava päivä ja erittäin hyvää seuraa. Illalla ja vielä tänäänkin on kyllä tuntenut, että vaellettiin hankalassa maastossa sellaiset 20km!

Bisous,

Heli

Lundi - maanantai

Maanantai oli kyllä aika erikoinen päivä. Ei tosin mitenkään erityisen negatiivisessä merkityksessä, kuten maanantaita yleensä pidetään. Mulla oli koulua vaan illalla puoli seitsemästä alkaen, joten aamulla ehdin mukavasti käydä lenkillä ihanassa puistossa, jonka vasta löysin ja se on jopa aika lähellä mun asuntoa.

MUTTA. Päivä ei ollut ihan niin ruusuinen kuitenkaan. Heti ulos päästyäni näin ensimmäisen mielenosoituksen. Aamulla oli ollut toinen jo ennen kahdeksaa. Mielenosoittajat oli lukiolaisia, jotka vastustivat poliisin voimankäyttöä. Kaikki nämä viimeaikaiset mielenosoitukset (joita on muuten päivittäin), on Théon puolesta. Théo on nuori tummaihoinen poika, joka loukkaantui vakavasti yhteenotossa poliisien kanssa. Ja on ymmärtääkseni edelleen sairaalassa kriittisessä tilassa.

Ranskalaiset mielenosoitukset ovat erittäin äänekkäitä ja ranskalaiset ovat erittäin innokkaita osallistumaan niihin. Se on jotenkin outoa, että kaikki on yhtäkkiä puolustaa raivokkaasti poikaa, jota kukaan ei tuntenut, eikä onnettomuus tapahtunut edes Montpellierissä. Vaikka täällä on nyt kauhea hässäkkä siitä, voiko poliisiin luottaa, niin omaan luottamukseeni se ei ole vaikuttanut. Enemmän epäammattimaisen kuvan antaa se, että poliisit ohi kävellessään iskee silmää :D

Justice pour théo - oikeutta Théolle

Meillä on ollut oikein miellyttävä sää täällä! :)

Toinen outous ilmeni illalla kouluun mennessä. Minut ja muut saman ryhmän vaihtarit pysäytettiin koulun portilla, sillä meillä ei ollut kulkulupaa. Aseistetut vartijat (4kpl) ei todellakaan neuvotelleet asiasta -  vaan ilman kulkulupaa ei koulun alueelle ole asiaa. Onneksi kuitenkin meidän ranskan opettaja tuli paikalle ja todisti, että ollaan opiskelijoita ja vartijoiden esimies päätti tehdä tällä kertaa poikkeuksen ja päästiin tunnille :D Nyt on kulkulupa hankittu ja elämä on helpompaa!

Bisous,

Heli

La sécurité - turvallisuus

Ajattelin kirjoittaa vähän turvallisuudesta tai sen puutteesta. Oikeastaan se on turvallisuuden tunteen puuttuminen, mikä täällä vallitsee. Täällä siis ylläpidetään korkeaa turvallisuusvalmiutta, sillä alle kahdessa vuodessa on ollut kolme suurta terrori-iskua ja vuodessa terroritekojen uhreja yli 200. Surullisia lukemia.

Hankala turvallisuustilanne näkyy täällä kaduilla. Aseistautuneita sotilaita näkyy partioimassa kaduilla, poliiseja ja vartioita on kaikkialla. Niin ja toki ostoskeskukseen ei pääse ilman laukun tarkastusta.

Barcelonassa tää Ranskan poikkeava turvallisuustilanne oikeastaan konkretisoitui mulle. Liikuin siis maasta toiseen junalla ja Espanjaan mennessä multa ei kysytty edes matkalippua, vaan pääsin maahan ilman minkäänlaista kontrollia. No Ranskan suuntaan matkustaessa ensin piti mennä turvatarkastukseen, jossa matkatavarat läpivalaistiin ja toimittiin kuten lentokentällä. Sitten siirryttiin odotusaulaan, josta passin ja lipun tarkastamisen jälkeen pääsin junaan. Eli huolimatta vapaasta liikkuvuudesta EU:n sisällä ei Ranskaan niin vaan enää tullakkaan. 

Hämmentävää.

Barcelonassa huomasin myös paraatien aikana kaipaavani poliiseja ja sotilaita, sillä suuri väkijoukko ahtailla kaduilla tuntui epämukavalta. Näin Ranskassa jo hetken asuneena, poliisien määrä Espanjassa tuntui lähinnä naurettavalta. Muutama hassu moottoripyöräpoliisi turvaamassa tuhansia juhlivia ihmisiä. Lisäksi tajusin olevani suurissa ihmisjoukoissa varuillani ja tällä kertaa en pelkästään laukkuni varastamisen pelossa vaan muutenkin - suuri perheiden juhla turistikaupungin kaduilla voisi näyttäytyä tietyille ihmisille mahdollisuutena satuttaa useita länsimaisia ihmisiä kerralla. Onneksi huoleni osoittautui turhaksi ja näin jälkeenpäin ajateltuna, tunnen itseni vähän hölmöksi ja ylireagoivaksi, sillä Espanjaan ei heidän toimien vuoksi kohdistu mitään erityistä uhkaa toisin kuin Ranskaan.

Turvatarkastus ennen junamatkaa

Viikko sitten perjantaina uutisotsikot säikäyttivät mut todenteolla: neljä terrori-iskua päämäärätietoisesti suunnitellutta ihmistä pidätetty Montpellierissä. Epäillyt olivat saaneet haltuunsa samoja räjähdysaineita, joita oli käytetty Pariisin iskuissa aiemminkin. Nuorin epäilty on vasta 16-vuotias ja osa epäillystä ranskalaisia. Kuka ihan oikeasti haluaa vahingoittaa kotimaataan? Iskua oli suunniteltu Eiffel-torniin ja jos se epäonnistuisi, niin sitten Montpellierin keskusaukiolle. Vaikka välillä tuntuu, että turvatoimien määrä täällä on ylimitoitettu, niin ei se sitä ole. Ranskan viranomaiset ovat onneksi ajantasalla, mitä tapahtuu ja tuokin karmea suunnitelma saatiin estettyä. 2016 viranomaiset onnistuivat estämään 17 iskua Ranskaan, joten voin ehkä lopettaa suuren poliisi- ja sotilasmäärän ihmettelyn. Ne ovat täällä hyvästä syystä.

Ollaan keskusteltu muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa keskusteltu aika paljon tästä vallitsevasta tilanteesta ja kaikilla on aikalailla samat fiilikset. Pelkäämään ei voi ruveta, mutta silti kannattaa olla varovainen. Place de la Comediella, eli meidän keskusaukiolla, ei välttämättä hengailla suuressa väkijoukossa ilman syytä ja hylätyistä repuista ja laukuista ilmoitetaan aina poliisille tai muulle turvallisuudessa vastaavalle. Nämä ohjeet on sellaisia, joista täällä muistutellaan. Koen, että täällä kyllä pärjää maalaisjärjellä ja noudattamalla viranomaisohjeita, eikä normaalissa arjessa vieläkään tarvitse pelätä juurikaan muuta kuin taskuvarkaita.

Polkupyöräpoliisit

Terroriteon osuminen omalle kohdalle on edelleen erittäin epätodennäköistä ja en aio missään vaiheessa sitä alkaa pelkäämään, vaan luotan maalaisjärkeen tilanteiden lukemisessa, sekä viranomaisten antamiin ohjeisiin. Suuret ihmismassat ja epämääräiset suuret yökerhot kaupungin laidalla aion edelleenkin jättää väliin, sillä niissä en tunne kuitenkaan oloani mukavaksi, ja toivon että tämä vaisto suojelee mua monelta harmilta.

Heti toisella viikolla täällä, multa yritettiin varastaa puhelin taskusta ratikassa. Itseasiassa "taskuvaras" oli kouluikäinen likainen ja resuinen lapsi jostain Itä-Euroopan maasta. Sääliksi kävi lasta, joka oli epäilemättä pakotettu tuohon tilanteeseen. Tuolloin sinisilmäinen suomalainen sai heti hyvän opetuksen, kuinka täällä pitää oikeasti olla tarkkana ja tiedostaa se, että kaikki ihmiset eivät tahdo toisille hyvää. Onneksi opetus tuli noinkin vaarattoman tilanteen kautta ja nyt luotan tunnistavani ainakin suuren osan tilanteista, jolloin kannattaa olla varuillaan.

Vaikka tästä tekstistä tuli näin negatiivinen ja turhankin synkkä, niin on täällä asiat ihan hyvin. Kaupunki on upea, luonto ei lakkaa hämmästyttämästä minua ja mulla on ihania ihmisiä ympärilläni!

Aurinko paistaa ja lämmittää ihanasti, joten taidan suunnata puistoon lenkille. 

Ihanaa sunnuntaita!

Bisous,

Heli

http://www.bbc.com/news/world-europe-38930201

http://www.midilibre.fr/2017/02/16/attentat-dejoue-dans-l-herault-sarah-projetait-de-faire-sauter-la-comedie,1467177.php

Aigues-Mortes

Tää viikko on hujahtanut ohi ihan käsittämättömän nopeasti, niin kuin olette ehkä kirjoitustahdista voineet huomata. Maanantaina tulin illalla Barcelonasta, tiistaina oli täysi päivä koulua, keskiviikkona käytiin Lauran kanssa naapurikaupungissa Sétessä, torstai ja perjantai meni koulussa. Mulla on nyt vielä koulua aika iltapainotteisesti, eli päivä päättyy seitsemän aikoihin, joten jos ei herää aamulla aikaisin niin päivässä ei hirveästi ehdi muuta kuin olla koulussa. Tosin ei opiskelu täällä vieläkään ole raskasta, vaan sitä on vaan outoina aikoina.

Tänään aamulla lähdin yhden meidän hollantilaisen vaihtarin kanssa käymään lääkärissä, kun se ei halunnut mennä yksin, kun ei osaa lainkaan ranskaa. Mua hiukan ihmetytti, sillä täällä on iso tyttöporukka hollantilaisia, jotka vaikuttavat olevan tosi läheisiä ja vannovat ikuista ystävyyttä sosiaalisessa mediassa, mutta silti kukaan heistä ei tarjoutunut toisen turvaksi lääkärireissulle. No mä ponkasin aamulla ajoissa ylös ja hyvin siinä ympäri kaupunkia lääkäriä etsiessä heräsi päivään.

Täällä oli tänään upea sää - sellaiset 16 astetta ja aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Lähdettiinkin Lauran ja sen serkun kanssa käymään Aigues-Mortesissa, jossa on kuulemma pinkki järvi. No eipä ollut. Tai oikeasti oli se siellä, muttei juuri nyt pinkki, sillä ei ollut tarpeeksi kuuma sää. Järvi on siis yksi monista suolaisen veden järvistä täällä ja mineraalit värjäävät sen hyvällä säällä kirkkaan pinkiksi. Nähtiin pitkällä bussimatkalla Aigues Mortesiin myös kuinka suolajärvistä "valmistetaan" suolaa, sekä tottakai bongattiin flamingoja, jotka viihtyy suolajärvissä eli etangeissa!

Reissu ei kuitenkaan ollu ihan turha, vaikkei pinkkiä järveä nähtykään, sillä järven vieressä oli linnoitus, jonka sisällä oli pieni ranskalainen kylä! Kylä oli juuri sellainen pieni etelä-ranskalainen, kapeakujainen kylä, joka on mun mielestä Ranskaa parhaimmillaan. Kujia reunusti herttaiset käsityöpuodit, suklaakaupat ja kahvilat. Ihana paikka, jonne haluan palata vielä lämpöisemmällä säällä, jotta näen järven pinkkinä :D

Kylän pääportti. Sisään ei saa mennä pelkissä uima-asuissa :D

Lähes ainoa kissa, jonka olen täällä nähnyt, joten pitihän se ikuistaa!

"Pinkki" järvi

Lauantaina käytiin Lauran ja Annan kanssa Montpellierin Carnon-rannalla katsomassa auringonlaskua ja  juomassa vähän viiniä. Ihana ilta ja niin lämmin, vaikka on vasta helmikuu!

Bisous,

Heli

Barcelona II

Vihdoin on aikaa jopa kirjoittaa jotain meidän Barcelonan matkasta! Kuten jo aiemmin mainitsin, mun ihanat ystävät Oulusta tuli mun kanssa Barcelonaan viettämään pitkää viikonloppua. Hyppäsin siis torstaina junaan ja vajaan kolmen tunnin päästä olinkin jo Barcelonan keskustassa. Junamatkailu on täällä vaan niin näppärää!

Reilussa neljässä päivässä ehdittiin kiertää Barcelonaa tosi hyvin, vaikka nähtävää tuossa 1,6 miljoonan asukkaan kaupungissa riittää. Sagrada Familialle suunnattiin ensimmäisenä ja olihan se vaikuttava! Hurjan koristeellinen1800-luvulla Gaudin suunnittelema kirkko on siis vieläkin keskeneräinen ja kyllä siellä valtavan turistimäärän lisäksi näkyi myös rakennusmiehiä. Ei menty kirkkoon sisälle, sillä koettiin, että tälle reissulle riittää kirkon ihailu ulkoa. Lisäksi lippujen jonottaminen useita tunteja ei innostanut.

Parc Güell on myöskin Gaudin suunnittelema yksi Barcelonan kuuluisimmista nähtävyyksistä. Tykkäsin näköaloista, kun kiivettiin puiston ilmaisessa osassa kukkulalle josta näkyi hienosti koko Barcelona. Kuitenkaan puiston maksullinen (8e) osa ei säväyttänyt. Olihan siellä joo erikoista mosaiikkipintaa niin taloissa, patsaissa kuin seinissäkin, mutta jotenkin se ei vaan ollut mun juttu. Lisäksi puistoon pääsi 400 ihmistä kerrallaan, joten omaa vuoroaan sai odotella. 

Ihan sama mistä ottaa kuvan niin Sagrada Familia tulee kuvaan! :D

House of Gaudi

Barcelonan satama, Port Vell, on myös näkemisen arvoinen. Ensinnäkin satamassa vuoden jokaisena päivänä auki oleva kauppakeskus, mutta myös upeita veneitä. Meille sattui hyvä tuuri, kun päästiin näkemään maailman kallein yksityisomistuksessa oleva vene, Dilbar. Tuo jättiläinen on maksanut 600 miljoonaa euroa ja on tietysti venäläisomistuksessa...

Iltakävelyllä rannalla <3

Käytiin myös Camp Noussa, eli FC Barcelonan kotistadionilla. Itseasissa ei menty stadionillle sisälle, sillä pelkkä pääsy lippu on 25€. Ihan niin innoissani en ollut pelkän stadionin näkemisestä, että sen verran maksaisin, vaan mieluummin meen joskus katsomaan sinne peliä ja maksan siitä vähän enemmän, jos mahdollista. Olihan se stadion vaikuttava ulkoakin ja etenkin hämmentävää oli kolmekerroksinen fanituotemyymälä, jossa oli myynnissä kaikkea mahdollista fanituotetta kalliilla hinnalla. Ehkä nää on sellasia juttuja, jotka vaan tosifanit ymmärtää, mutta en maksaisi sellasia hintoja paidoista, koska niissä on vaan kuuluisa nimi :D

Oleellisesti reissuun kuului myös hyvä ruoka (ja viini). Herkuteltiin niin tapaksilla, paellalla kuin churroillakin!

Barcelonassa juhlittiin juuri samana viikonloppuna Santa Eulálian festivaali, jolloin juhlittiin kaupungin suojeluspyhimystä, joka surmattiin 300-luvulla, vain 13-vuotiaana, koska ei luopunut kristinuskostaan. Vaikka aihe on vähän synkkä niin espanjalaiset juhlivat iloisesti. Paraateja jatkui loputtomiin ja niihin osallistui koko perheet, vauvasta vaariin. Rumpujen pärinää, huilunsoittoa ja ilotulitteiden räiskettä kuului kaupungissa jatkuvasti!

Käytiin myös shoppailemassa, ja Espanjan hintataso on mukavasti Ranskaa edullisempi ja nyt oli vielä alennusmyynnit! Barcelonan kuuluisin katu La Rambla oli vähän pettymys, sillä siellä oli lähinnä turistikrääsää.

La Ramblalla churroja ja suklaata keskellä yötä!

Paikallinen riemukaari ja iloinen turisti!

Meillä oli kyllä huikea reissu ja Barcelona on kaunis kaupunki helmikuussakin. Kuitenkaan se ei yltänyt mun suosikkikaupungeissa kovinkaan korkealle sijalle. Ensinnäkin miesten tökeröt kommentit ja huutelut alkoi ahdistaa. Huumeita tarjottiin niin usein etten pysynyt laskuissa ja kodittomia ja kerjäläisiä on vähän joka kulmalla. Ihan tavallisia suurkaupungin ongelmia nuo toki ovat, mutta jotenkin ne silti pisti silmään. 

Kuitenkin kokonaisuudessaan oli ihan huippu viikonloppu, kiitos Siiri ja Sara <3

Bisous,

Heli

ps. Hyvää ystävänpäivää!

Barcelona

Jee! Sain mun kaksi hyvää ystävää Oulusta käymään, mutta ei tavattukaan Montpellierissä, vaan vietetään pitkä viikonloppu Barcelonassa. Ihan parasta!

Nyt takaisin tutkimaan kaupunkia!

Bisous,

Heli

Le temps libre - vapaa-aikaa

Tämän viikon teemana on ehdottomasti ollut vapaa-aika, sillä mulla on ollut vaan kaksi ranskan luentoa, eikä oikeastaan muuta. Ranskalaisilla opiskelijoilla on nyt uusintakoeviikko niin meille ei riitä luokkahuoneita, joten saatiin mukavasti oikein rento viikko tähän väliin! Tylsää ei kyllä ole ehtinyt silti tulla :D

Sunnuntaina joku meidän vaihtariporukasta keksi, että pidetään yllätyssynttärit yhdelle meidän vaihtareista, joka täytti tiistaina vuosia. Maanantai kului siis juhlia järjestäessä ja juhliessa! Ihme kyllä, saatiin salaisuus säilymään ja synttärisankari oli erittäin ilahtunut ja yllättynyt kun yli 20 vaihtarin porukka eri kansallisuuksia laulaa onnittelut. Oli ihan mahtava ilta!

Illan ainoa julkaisukelpoinen kuva :D

Keskiviikkona kierreltiin Lauran kanssa Montpellieriä ja erityisesti Antigone-kaupunginosaa, joka oli aiemmin meille vieras. Antigone miellyttää kyllä silmää, sillä siellä on hyvin erilaista arkkitehtuuria kuin muualla kaupungissa ja hyvin hoidettuja viheralueita, patsaita ja suihkulähteitä. Rakennukset on lähinnä hallintorakennuksia ja toimistoja. 

Champs Elysées de Montpellierin alku

Antigone koko komeudessaan (Kuva: Photo aerienne france)

Iltapäivällä käytiin vielä paikallisessa akvaariumissa, jossa on yli 4800 eläintä, eli mikään pikku paikka ei ole kyseessä. Ihan ehdottomia suosikkejani oli pingviinit, joita en ole koskaan aiemmin nähnyt. Lisäksi mieleen jäi valtavan suuret hait, joita uiskenteli altaassa useampia. En ehkä enää ikinä uskaltaudu mereen uimaan, nyt kun olen nähnyt mitä kaikkea siellä asustaa :D 

Kuva on huono, mutta kyllä siellä useampi hai on!

Nyt on taas matkalaukku pakattuna ja passi valmiina, sillä huomenna lähden reissuun! Joten taas varmasti paljon kuvia tulossa :D

Bisous,

Heli 

Le week-end á Montpellier - viikonloppu Montpellierissä

Tuntuu kuin en olisi aiemmin viettänyt kokonaista viikonloppua ihan vaan Montpellierissä, mutta viime viikonloppu oli silti oikein onnistunut, vaikka pysyin ihan vaan uudessa kotikaupungissani. Säätiedote lupaili varsin ankeaa säätä (+10 ja sadetta) ja yritettiin etsiä jotain aurinkoista kohdetta minne matkustaa, mutta 500km säteeltä ei sellaista löytynyt, niin jäätiin tänne. Säätiedote oli onneksi väärässä ja saatiin viikonloppuna nauttia 15 asteesta ja auringosta!

Mulla oli jo perjantaina vapaapäivä ja suuntasinkin heti aamupäivällä vihannesmarkkinoille Plan Cabannelle. Tai no kävin siellä ostamassa vihanneksia, vaikka myynnissä oli myös lihaa, kalaa, saippuoita yms. Mua vaan jotenkin inhottaa markkinoilla kaikki herkästi pilaantuva, kuten kala, sillä täällä niitä säilytetään mun mielestä vähän miten sattuu. Plan Cabanne on muuten ihan kivaa seutua, mutta siinä vieressä on arabilaiskortteli, jossa näin vaaleana länsimaisena saa kuulla kaikenlaista huutelua ja vislailua. Lisäksi on epämukavaa, kun siellä ihmiset puhuu lähinnä arabiaa, jota en ymmärrä sitäkään vähää mitä ranskaa :D 

Lauantaina treffattiin Lauran ja hänen kavereidensa kanssa, jotka oli täällä käymässä Suomesta. Lauantaina oli ihanan aurinkoinen päivä, mutta tottakai heti kun mentiin rannalle niin sää synkkeni. Jotkut hullut oli jo surffailemassa, vaikka Välimeri ei varsinaisesti ole lämmin näin helmikuussa! Rannalta mentiin vielä ravintolaan syömään ja oli kyllä kiva viettää aikaa Suomiporukalla :)

Jokaisen kuun ensimmäisenä sunnuntaina pääsee täällä paikalliseen museoon ilmaiseksi, joten suunnattiin saksalaisen Anjan kanssa Musée Fabreen. Museo oli ihan kiva, mutta makuuni vähän liian painottunut uskonnollisiin maalauksiin. Tykkään enemmän impressionismista ja raikkaammista aikakausista, joten museon teemat oli aika synkkiä. Lisäksi museossa oli paikallista taidetta 1800- luvulta alkaen. Oli hauska huomata kuinka paljon museossa oli ranskalaisia lapsiperheitä, eikä lapsista ollut mitään häiriötä kenellekään. 

 Sunnuntai-iltapäivänä käytiin vielä kahvilla. Anjan kanssa on helppo keskustella maailman menosta, sillä saksalaiset ja suomalaiset eivät kuitenkaan ole niin erilaisia :)

Bisous,

Heli