torstai 19. tammikuuta 2017

Être malade - sairastaa

Onnistuin sitten kolmannen viikon kunniaksi saamaan oikein kunnon flunssa, tai no oikeastaan vaan kuumeen ja kurkkukivun (ja tietty lihas- ja nivelsäryt). Ei kyllä mikään ihme, sillä nyt "tout le monde" (ihan kaikki) on sairaana. Maanantaina palelin ranskantunnilla oikein kunnolla, vaikka luokassa oli ihan lämmin ja siitäkös meidän opettaja repi huumoria, että suomalainen tulee tänne Etelä-Ranskaan ja sillä on kylmä. No syykin paleluun selvisi seuraavana yönä, kun heräsin kuumeeseen, joka oli jo yli 38 astetta. Ihan mahtavaa. Tämän päivän aamun asti kuume pysytteli yli 38 asteessa, eikä oikeastaan reagoinut edes lääkkeisiin, joita on tullut kyllä epätoivossa syötyä jo varmaan liikaakin. Mutta onneksi mittari näytti tänään jo 36 alkavia lukemia. Kurkkukipu pysyy vielä sitkeästi mukana ja vaikeuttaa puhumista ja nielemistä, joten taidan vielä huomisen viettää visusti kotona peiton alla.

Onneksi mulla on tässä ihan naapurissa apteekki ja ruokakaupat niin selviydyin noista kuumepäivistä. Lisäksi oon saanut täältä ihania ystäviä, jotka ovat kyllä tehneet selväksi, että apua ja seuraa on aina saatavilla, ettei tarvitse tuntea olevansa yksin ja avuton vieraassa maassa. Kiitos heille <3

Raahauduin apteekkiin ihan väsyneenä, tokkuraisena ja kietoutuneena kaikkiin mahdollisiin vaatteisiin ja en jaksanut edes yrittää vääntää ranskaa siinä tilanteessa. No mutta eipä ollut vaihtoehtoja, kun kukaan henkilökunnasta ei puhunut englantia ja lääkkeitä ei voinut itse valita hyllystä, vaan henkilökunta ojensi niitä pyydettäessä. En itsekään tajua miten selvisin tuosta tilanteesta kunnialla. Ilmeisesti mun ranskasta saa kuin saakin jotain selvää. Tilanteesta teki vielä vähän haastavamman se, että myyjä puhui mulle kuiskaten, koska mäkin puhuin aika hiljaa kurkkukivun takia. Mutta jotenkin sain selvää lääkkeiden käyttöohjeistuksesta, vaikka ne tuli kuiskaten ranskaksi ja olin ihan kuumetokkurassa :D

Näiden voimalla on nyt elelty kolme vuorokautta...
Mielestäni täällä lääkkeetkin on aika edullisia, sillä tuo yllä näkyvä setti maksoi vain 20€ ja veikkaan että apteekkari ei varsinaisesti etsinyt mulle niitä edullisimpia vaihtoehtoja, sillä enhän mä olisi osannut kuitenkaan valittaa. Muutenkin täällä apteekkeja on vähän joka kulmalla, enkä oikein tiedä miten virallisia ne kaikki on. Toivon vaan, että niissä on jonkilainen valvonta... Tuollakin apteekissa oli koira, mikä ei varmaan Suomessa olisi kovin sallittua.

Tänään meillä kävi siivooja, sillä tän asuntolan käytäntöihin kuuluu siivous kerran kuussa. Sain kuitenkin soperrettua, ettei siivoaisi mun huonetta tänään, kun olen niin kipeä. Onneksi meidän mukava siivooja ymmärsi mua ja lupasi tulla tiistaina siivoamaan mun huoneeni. Lämmitti kyllä mieltä, kun hän vielä toivotti "Bon courage" eli tsemppiä. Tuntuu kyllä muutenkin, että kaikki tunteet on olleet ihan ylikorostuneet viime päivinä, kun 39 asteessa huidellut kuume ei reagoi lääkkeisiin ja oon vielä ihan vieraassa maassa. Soitin myös ensimmäisen itkuisen puhelun kotiin, kun väsytti ja turhautti ja sattui joka paikkaan ja iho oli ihan tulessa. Mutta nyt oon onneksi jo voiton puolella, eikä missään vaiheessa tullut fiilistä, että kunpa en olisi lähtenyt tänne, vaan ihan yhtälailla olisin Oulussakin sairastellut yksin kotona. Ja täällä on vielä se hyvä puoli, että on ihan normaalia soittaa lääkäri kotikäynnille, joten siltäkin osin on ihan turvallinen fiilis, että apua on saatavilla, eikä tarvitse lähteä kuumeessa harhailemaan lähimmälle vastaanotolle.

Nyt onneksi tarvitsee enää sairastaa kurkkukipu pois, niin ehkä sitten viikonloppua voisi viettää jo ihan jalkeilla!

Bisous,
Heli

2 kommenttia:

Laura kirjoitti...

<3 olisitpa jo terve!!

Heli kirjoitti...

no niinpä <3