Nizza

En edes tiedä mistä aloittaisin, sillä viime viikonloppu oli niin VAU.

Varattiin tosiaan Lauran kanssa keskiviikkona vähän extempore-matka Nizzaan, kun meillä molemmilla oli pitkä viikonloppu vapaata koulusta. Löydettiin noin satasella junamatkat + hotellimajoitus Nizzaan, niin ei ollut mitään syytä jättää reissua välistä! Siispä perjantaina illalla 4 tunnin junamatkan jälkeen saavuimme  aivan ihanaan Nizzaan! 

Palmuja, Välimeri ja aurinkoa - mitä muutakaan sitä viikonlopuksi tarvitsisi!

Kuuluisa Promenades des Anglais -rantabulevardi

Meillä ei varsinaisesti ollut mitään suunnitelmia tälle matkalle, vaan mentiin aivan täysin fiiliksen mukaan. Käveltiin ja kierreltiin ja vaan ihmeteltiin ympäristöä. Kiivettiin myös Le Château -kukkulalle ihailemaan maisemia. Just tällaiset viikonloput on parhaita. Aamupäivällä päädyttiin vanhassa kaupungissa torille, jossa oli myynnissä paikallisia hedelmiä vihanneksia, kaloja, mausteita ja vaikka mitä. Kaikki niin ihanan tuoretta ja värikästä!

Mausteet ja teet tuoksuivat niin huumaavasti!

Lounaaksi kirsikoita, vadelmia ja Rosé -viiniä

Illalla bongattiin keskustasta maailmanpyörä ja onneksi matkaseura oli yhtä heittäytyvä kuin mä, joten mentiin ihailemaan Nizzaa iltavalaistuksessa maailmanpöyrän huipulta.

Nizza ei kuitenkaan ollut pelkkää hymyä ja aurinkoa. Viime heinäkuisen järkyttävän terrori-iskun tunnelmat oli edelleen nähtävissä. 14.07.2016 terroristi ajoi kansallispäivää viettäneeseen väkijoukkoon rekalla, surmaten 84 ihmistä - lähinnä lapsiperheitä. Promenade des Anglais -rantabulevardilla on näiden ihmisten muistomerkki ja valtavasti pehmoleluja. Tuntui hurjalta käydä tapahtumapaikalla, jossa puoli vuotta sitten tapahtui, jotain niin hirveää. Ihmisten jäähyväisviestit ja erilaiset muistoesineet, valokuvat ja nimet tekivät kaikki lehtiartikkelit niin todeksi. Miten noin kauniissa paikassa voi tapahtua, jotain niin hirveää?

Nizzan maisemat kyllä ihastutti. Niin upean sininen Välimeri, palmuja ja pohjoisessa vuoria. Vanhat talot ikkunaluukkuineen loivat etenkin vanhassa kaupungissa ihanan tunnelman. Tammikuu on Nizzan kylmin kuukausi ja turisteja oli vähän, mutta mun mielestä 14C ja puolipilvinen (aurinko paistoi myös) sää oli juuri sopiva kaupungin kiertelyyn. Shoppailumahdollisuuksiakin löytyy Nizzasta, joka lähtöön! Me keskityttiin Avenue Jean Médecinelle, josta löytyy niin Zara, Mango ja monta muutakin kivaa liikettä.

Kiitos huikealle reissukaverille!<3

Reissu jatkui vielä Nizzasta, tässä vasta ensimmäinen päivä, joten lisää kuvia ja ajatuksia tulossa!

Bisous,

Heli

Joyeuse - iloinen

Onpa ihanaa, kun sairastelu tuntuisi nyt olevan ohi ja olen päässyt palaamaan normaaliin arkeen. Tai no niin normaaliin kuin täällä nyt vaan on mahdollista :D

Tiistaina pääsin viimein takaisin kouluun ja nyt meillä on alkaneet muutkin kurssit kuin ranska, joten opiskeltavaa ja uusi kavereita riittää. Oli ihana kouluun palatessa huomata, että mua oli selkeästi kaivattu. Oikeasti ihan kaikki uudet kaverit täältä kyselivät vointia ja kauhistelivat mua vaivannutta tautia ja haleja sekä poskisuudelmia riitti! Itse en välttämättä menisi heti moikkaamaan poskisuudelmin, jos tiedän että toisella on just ollut karmea kuumetauti, mutta ehkä mä vaan oon ylivarovainen suomalainen, kun eipä mua kukaan vältellyt! Mutta kiva huomata, kuinka ihania ja huolehtivaisia ihmisiä mulla on täällä ympärilläni.

Huomasin myös jonkin verran kulttuurieroja eri maiden välillä tossa sairastelussa. Meksikolaisten mielestä mulla oli varmasti ihanaa, kun olin viikon lomalla. Ööö, oli kyllä loma kaukana tosta mun viikon sairaslomasta. Muut skandinaavit oli huolissaan, sillä jos oon noin kauan pois koulusta niin pitää olla tosi sairas. Hollantilaiset taas oli sitä mieltä, että vaikka olin pois koulusta niin illalla varmaan jaksan lähteä ulos :D Meitä on niin moneen junaan!

Keskiviikkona käytiin Lauran kanssa auringonpaisteessa puistossa  kahvilla ja syötiin parhaat muffinssit ikinä!

Mua varoiteltiin tänne lähtiessä, että professorit on tiukkoja ja kuri on kova. Olin tästä vähän huolissani, mutta ei olisi tarvinnut. Kaikki luennoitsijat on olleet tosi rentoja ja ystävällisiä. Aina saa kysyä, kun on kysyttävää. Ainoa mikä luennoilla ärsyttää on opiskelijoiden huonot käytöstavat. Luennolle valutaan mihin aikaan saattuu huvittamaan ja etenkin etelä-eurooppalaiset on aina jonkun puolituntia myöhässä, mutta ehkä tähän tottuu...

Huomenna Suomi-tytöt lähtee taas reissuun, sillä meillä on nyt pitkä viikonloppu vapaata, joten me vaihdetaan maisemaa. Pysykää siis kuulolla ;)

Bisous,
Heli

Sairastelua

*Tässä pitää varmaan varoittaa, että postauksen kuva ei ole kaunista katsottavaa! :D*

Taisin tuossa torstaina hiukan liian aikaisin innostua, että olen tervehtymään päin, mutta ehei. Perjantaina aamuyöllä oli kuitenkin karu herätys todellisuuteen, kun kuumetta oli jo yli 39 astetta, mistään lääkkeestä ei ollut helpotusta ja olo oli karmea. Pelkästään veden juominen sattui nieluun niin paljon, että teki mieli vaan itkeä. 

Neljältä aamuyöllä ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin laittaa tän opiskelija-asuntolan respaan sähköpostia, että tilaisivat mulle lääkärin heti aamuksi. En tuolloin yhtään tiennyt mitä tehdä ja ihan kuumetokkurassa kirjoitin epätoivoisen sähköpostin, että tarviin lääkärin tänne ja en tiedä mistä sellaisen saa ja puhuminen sattuu, niin auttakaa mua. Mutta ilmeisen tehokas tuo mun sähköposti oli, sillä perjantaina ennen puolta päivää tuli lääkäri tutkimaan mut. Eikä ollut mikä tahansa lääkäri vaan sellainen nuori surffitukkainen ranskalainen mieslääkäri, joka saapui paikalle moottoripyörällä! Onneksi lääkäri osasi vähän englantia ja riitti vaan että osoitin mihin sattuu, kun olin ihan superväsynyt ja huonovointinen, sillä perjantai oli jo neljäs päivä yli 38 asteen kuumeessa. Muutenkin oli tosi mukava kun ei tarvinnut lähteä mihinkään päivystykseen jonottamaan useaksi tunniksi, vaan lääkäri tuli kotikäynnille. Lisäksi palvelu oli ystävällistä ja nopeaa. Ja koko lysti maksoi vain 33 €!

Sain kunnon antibioottikuurin ja kipulääkkeitä, jotka kämppikseni kävi mulle hakemassa. Resepti oli sellainen lääkärifirman paperilappunen, johon lääkäri rustasi epäselvästi annostuksen ja allekirjoituksensa - ei mitenkään virallinen lappu siis. Mun mielestä oli kummallista, että mun kämppis, jonka sukunimeä en edes tiedä, pystyi hakemaan mun lääkkeet apteekista ihan tosta noin vaan. Mutta onneksi pystyi, sillä mä en oisi apteekkiin jaksanut lähteä.

Toisen lääkärin piti tulla tarkastamaan mun vointi sunnuntaina, mutta hän ei puhunut muuta kuin ranskaa ja ilmeisesti yritti ensin soittaa ja kysyä jotain ennakkotietoja, mutta kun en ymmärtänyt hänen lääketieteellistä ranskaansa niin löi mulle luurin korvaan ja jätti saapumatta paikalle! :D 

Korkea kuume ja nielukipu ei jäänet suinkaan ainoiksi oireiksi, vaan sain tuollaisen kuvassa näkyvän ihottuman riesakseni myös. Onneksi se rajoittui melkeinpä kokonaan vaan raajoihin, eikä juurikaan kutissut, mutta kaukana siedettävästä silti! :D Lääkärin mukaan kuuluu tohon infektioon mikä mulla oli ja lähtikin onneksi antibiootilla pois.

Ihana Laura tuli viihdyttämään mua leffan ja jäätelön kera lauantai-iltana <3

Mutta nyt viikon sairastelun jälkeen on antibiootit purreet ja olo on huomattavasti parempi ja aion vakaasti pysyä terveenä loppukevään!

Bisous,

Heli

La vague de froid - kylmyysaalto

Tämän viikon ajan koko Ranskassa on kärsitty poikkeuksellisesta kylmyydestä, kuten kuvasta näkyy:

Vähän kyllä itseäni naurattaa nää näiden vaarallisen kylmät lämpötilat keskellä tammikuuta. Kun ei lämpötilat varsinaisesti ole mikään tottumiskysymys, vaan lähinnä pukeutumisesta kiinni. Tai no hyvähän mun on huudella, kun olen juuri ollut monta päivää kipeänä... Mutta kyllähän toi kostea merituuli täällä tuntuu kylmältä. Ihmisten täällä on vaikea ymmärtää, miten mullekin voi tulla täällä kylmä. Kun mä olen Suomesta ja meillä on AINA kylmä ja mä olen karaistunut. Kuvitteleekohan ne, että meillä skandinaaveilla kasvaa aina talviturkki talveksi, niin pärjätään? Jotenkin tuntuu vähän älyttömältä selittää ihmisille, että meillä on vuodenajat ja kesällä paistaa jopa aurinko, mutta nää on näitä kulttuurieroja. Hassut ranskalaiset.

Lehdissä on nyt ollut juttua, kuinka selviytyä tästä kylmyysaallosta. Hauskaa, että Etelä-Ranskan suurimmassa päivälehdessäkin neuvotaan, kuinka tulisi käyttää hanskoja ja päähinettä, jos nyt uskaltautuu ulos. Tietenkin on myös tärkeä syödä tarpeeksi usein, sillä kylmässä kuluu enemmän energiaa - vissiin tuossa +5 asteessa tämä on jo niin tärkeää, että se pitää lehdessä neuvoa? :D 

Lisäksi Ranskan sähkönkulutus on tällä hetkellä niin suurta, että sähköyhtiö on pyytänyt kansalaisia esimerkiksi vähentämään tulostamista, että sähkö riittää lämmitykseen. Tämän kyllä ymmärrän, sillä täällä talojen eristykset on ihan olemattomat ja yksilasisista ikkunoista valskaa kylmä tuuli niin, että sen tuntee. Pienillä sähköpattereilla on siis kova homma. Onneksi olen nyt viettänyt päivät huoneessani, niin olen voinut säädellä patterin tehoa niin, että mun huoneessa on aina hyvin lämmin. Mutta lattioihin ei patterikaan auta, vaan ne on KYLMÄT. Oon keksinyt tästäkin hyvän puolen, sillä vesipullo pysyy hyvin kylmänä, kun sitä säilyttää lattialla. Mulla onkin nyt sairastellessa ollut aina raikkaan kylmää vettä tarjolla, kun olen säilyttänyt vesipulloa sängyn vieressä lattialla! Onneksi mummun ja Hetan kutomat villasukat on matkassa, niin ei kylmät lattiat haittaa.

Tässä vielä uutisia Ranskan kylmyydestä:
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005049277.html
Ohjeita kylmässä selviytymiseen (ranskaksi)

Bisous,
Heli

Être malade - sairastaa

Onnistuin sitten kolmannen viikon kunniaksi saamaan oikein kunnon flunssa, tai no oikeastaan vaan kuumeen ja kurkkukivun (ja tietty lihas- ja nivelsäryt). Ei kyllä mikään ihme, sillä nyt "tout le monde" (ihan kaikki) on sairaana. Maanantaina palelin ranskantunnilla oikein kunnolla, vaikka luokassa oli ihan lämmin ja siitäkös meidän opettaja repi huumoria, että suomalainen tulee tänne Etelä-Ranskaan ja sillä on kylmä. No syykin paleluun selvisi seuraavana yönä, kun heräsin kuumeeseen, joka oli jo yli 38 astetta. Ihan mahtavaa. Tämän päivän aamun asti kuume pysytteli yli 38 asteessa, eikä oikeastaan reagoinut edes lääkkeisiin, joita on tullut kyllä epätoivossa syötyä jo varmaan liikaakin. Mutta onneksi mittari näytti tänään jo 36 alkavia lukemia. Kurkkukipu pysyy vielä sitkeästi mukana ja vaikeuttaa puhumista ja nielemistä, joten taidan vielä huomisen viettää visusti kotona peiton alla.

Onneksi mulla on tässä ihan naapurissa apteekki ja ruokakaupat niin selviydyin noista kuumepäivistä. Lisäksi oon saanut täältä ihania ystäviä, jotka ovat kyllä tehneet selväksi, että apua ja seuraa on aina saatavilla, ettei tarvitse tuntea olevansa yksin ja avuton vieraassa maassa. Kiitos heille <3

Raahauduin apteekkiin ihan väsyneenä, tokkuraisena ja kietoutuneena kaikkiin mahdollisiin vaatteisiin ja en jaksanut edes yrittää vääntää ranskaa siinä tilanteessa. No mutta eipä ollut vaihtoehtoja, kun kukaan henkilökunnasta ei puhunut englantia ja lääkkeitä ei voinut itse valita hyllystä, vaan henkilökunta ojensi niitä pyydettäessä. En itsekään tajua miten selvisin tuosta tilanteesta kunnialla. Ilmeisesti mun ranskasta saa kuin saakin jotain selvää. Tilanteesta teki vielä vähän haastavamman se, että myyjä puhui mulle kuiskaten, koska mäkin puhuin aika hiljaa kurkkukivun takia. Mutta jotenkin sain selvää lääkkeiden käyttöohjeistuksesta, vaikka ne tuli kuiskaten ranskaksi ja olin ihan kuumetokkurassa :D

Näiden voimalla on nyt elelty kolme vuorokautta...

Mielestäni täällä lääkkeetkin on aika edullisia, sillä tuo yllä näkyvä setti maksoi vain 20€ ja veikkaan että apteekkari ei varsinaisesti etsinyt mulle niitä edullisimpia vaihtoehtoja, sillä enhän mä olisi osannut kuitenkaan valittaa. Muutenkin täällä apteekkeja on vähän joka kulmalla, enkä oikein tiedä miten virallisia ne kaikki on. Toivon vaan, että niissä on jonkilainen valvonta... Tuollakin apteekissa oli koira, mikä ei varmaan Suomessa olisi kovin sallittua.

Tänään meillä kävi siivooja, sillä tän asuntolan käytäntöihin kuuluu siivous kerran kuussa. Sain kuitenkin soperrettua, ettei siivoaisi mun huonetta tänään, kun olen niin kipeä. Onneksi meidän mukava siivooja ymmärsi mua ja lupasi tulla tiistaina siivoamaan mun huoneeni. Lämmitti kyllä mieltä, kun hän vielä toivotti "Bon courage" eli tsemppiä. Tuntuu kyllä muutenkin, että kaikki tunteet on olleet ihan ylikorostuneet viime päivinä, kun 39 asteessa huidellut kuume ei reagoi lääkkeisiin ja oon vielä ihan vieraassa maassa. Soitin myös ensimmäisen itkuisen puhelun kotiin, kun väsytti ja turhautti ja sattui joka paikkaan ja iho oli ihan tulessa. Mutta nyt oon onneksi jo voiton puolella, eikä missään vaiheessa tullut fiilistä, että kunpa en olisi lähtenyt tänne, vaan ihan yhtälailla olisin Oulussakin sairastellut yksin kotona. Ja täällä on vielä se hyvä puoli, että on ihan normaalia soittaa lääkäri kotikäynnille, joten siltäkin osin on ihan turvallinen fiilis, että apua on saatavilla, eikä tarvitse lähteä kuumeessa harhailemaan lähimmälle vastaanotolle.

Nyt onneksi tarvitsee enää sairastaa kurkkukipu pois, niin ehkä sitten viikonloppua voisi viettää jo ihan jalkeilla!

Bisous,

Heli

Parc zoologique de Montpellier

Eilen aamulla oli ihana nukkua pitkään, kun Nîmesin reissu oli kuitenkin sen verran kuluttava ja ensimmäinen kokonainen kouluviikkokin vähän vielä väsytti. Kuitenkaan koko päivä ei kulunut kotona löhöillessä, vaan suunnattiin Lauran kanssa Montpellierin eläintarhaan!

Ensimmäisenä mentiin ihailemaan tropiikin eläimistöä kuumaan ja kosteaan Amazon-taloon, jossa olikin valtavia käärmeitä, hämähäkkejä, laiskiaisia, apinoita ja paljon muuta. Osa eläimistä, etenkin linnut, seikkailivat tuolla vapaana ja muutama suurempi lintu innostui seurailemaan meitä ja meinasi tulla vähän paniikki, kun ketään henkilökuntaa ei näkynyt missään ja linnut vaan seuraili meitä tiiviisti. Onneksi ne kuitenkin löysivät pian seuraavat uhrit ja jättivät meidät rauhaan.

Muutenkin tuo oli aika poikkeava eläintarha, sillä välillä nuo väylät kulki eläinten aitausten läpi ja joskus jopa niiden yläpuolella. Lisäksi ympäriinsä kulki paljon altaita ja puroja, joissa uiskenteli niin rauskuja kuin kultakalojakin.

Tropiikissa 

Ahdistelijalintuja :D

Näitä uiskenteli ainakin viisi kappaletta, seuranaan kilpikonnia ja piraijoita.

Muurahaiskarhu

Huomattiin olevamme näiden lintujen tarhassa ja siksi kuvakin on näin ylhäältäpäin otettu!

Tapiiri

Kirahveja nähtiin jopa neljä. Lisäksi savannin eläimistä tuolla oli myös seeproja ja gepardeja.

Aina eläintarhoista ja vastaavista ei jää hyvä fiilis, kun ajattelee noita eläinparkoja, mutta tästä jäi ihan postiviinen vaikutelma. Eläimet olivat suurissa tarhoissa, jotka olivat hyvin suojaisia eli aitauksiin ei nähnyt kuin tietyistä kohdista ja muuten niitä ympäröi tiheästi puut ja pensaat. Kaikkia eläimiä ei onnistuttu edes näkemään, sillä niillä oli mahdollisuus vetäytyä kokonaan pois ihmisten katseilta.

Lisäksi tarhoissa oli paljon virikkeitä, puita, kiviä, lampia, suojaa ja kiipeilymahdollisuuksia. Eläimillä oli myös paljon seuraa, sekä lajitovereistaan että myös muista eläimistä. Kokonaisuudessaan tuo alue oli valtava.

Yllätyin myös, kuinka vähän vierailijoita eläintarhassa oli. Oletin, että aurinkoisena sunnuntaipäivän, jolloin kaupat yms on kiinni, olisi eläintarhassa paljon perheitä viettämässä laatuaikaa. Melkein koko ajan oltiin kahdestaan, vaikka mentiin sinne puoliltapäivin. No syy selvisi, kun oltiin lähdössä pois kolmelta, sillä silloin ihmisiä alkoi sinne virrata ja parkkipaikka täyttyi perheautoista. Ranskalaiset nyt vaan elää vähän myöhemmässä vuorokausirytmissä kuin me!

Ai niin, liput tonne eläintarhaan maksoi opiskelijalta 3€ ja aikuiselta 6€, joten ei paha!

Eläintarhakierroksen jälkeen mentiin vielä keskustaan pitsalle, joten ei hassumpi sunnuntai! Mun pitää ehkä opetella käymään kaupassa arkena, sillä täällä kaupat on sunnuntait kiinni. Muuten tarvii joka sunnuntai syödä ulkona :D

Bisous,
Heli

Nîmes, osa II

Piti jakaa tämä Nîmesin reissu kahteen eri postaukseen, sillä kuvia reissusta on niin valtavasti. Mutta kuvahan kertoo yleensä enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässä niitä nyt sitten on. Tuntuu, että kirkkaan sininen taivas taustana kaikki kuvat onnistuu! Mä niin nautin tällaisesta talvesta, vaikka nyt onkin ollut hieman liian tuulista.

Kulutettiin tosiaan Lauran kanssa useampi tunti tuolla Jardin de la Fontainessa, sillä nähtävää ja ihmeteltävää riitti. Paljon patsaita, vesielementtejä ja kukkia. Tuolla puistossa oli myös upeat Temple de Dianen rauniot 100-luvulta. Temppeli oli näyttävä, vaikka siitä oli enää rauniot jäljellä.

Täällä puistoissa on aukioloajat ja esimerkiksi öisin portit on suljettu.

 

Me Suomi-tytöt Temple de Dianen raunioilla. Tuo värikäs tiimipukeutuminen oli täysin vahinko! :D

Puistosta lähti kiemurtelemaan pieni polku mäkeä ylös, joka kulki hetkittäin aika tiheän ja vehreän kasvillisuuden läpi. Polku vei kukkulan huipulle, jossa on Tour Magne -niminen torni. Tällä hetkellä tornilla on enää korkeutta 32,5m, ja tietenkin me sinne ylätasanteelle kivuttiin kapeita kierreportaita, mutta joskus torni on ollu jopa 40m korkea, ja ollut sotilastukikohtana. Se on myös rakennettu ennen ajanlaskumme alkua. 

Huipullla oli aika upeat maisemat ja sää oli myös kohdillaan

Näköalatasanteelta maisemat talteen.

Mä niin tykkään tästä vihreydestä keskellä talvea!

Meillä oli ihan mahtava päivä Nîmesissä ja vietettiinkin siellä koko päivä kierrellen noita keskustan nähtävyyksiä. Yksi ongelma kuitenkin kohdattiin. Meille ei haluttu myydä ruokaa koko päivänä! :D No okei, ei se välttämättä ollut haluamisesta kiinni vaan ehkä tuurista ja ajoituksesta. Aamulla yritettiin hakea kroissantit mukaan junamatkalle, mutta ne oli loppu. Sitten päivällä kaikki kahvilat joihin yritettiin oli täynnä, mutta se ratkaistiin ottamalla kadunvarren kojusta täytetyt patongit mukaan. Illaksi oltiin suuniteltu, että menisimme syömään ravintolaan jotain perinteistä ranskalaista ruokaa, mutta meillä iski nälkä viideltä, niin eihän eteläeurooppalaiset siihen aikaan vielä syö! Ravintoloissa luki aukioloaikoina keskipäivällä ja illalla ja tämä ilta on ilmeisesti alkaen klo 19 niin ei jääty odottelemaan,

vaan käytiin jossain pikaruokapaikassa syömässä ranskalaiset ja otettiin juna takaisin Montpellieriin. Ihan hassua, kun aukioloajat ei ole kellonaikoja vaan pelkkä maininta "illalla". Tämä saattoi järjestelmällisyyteen tottuneita ja nälkäisiä suomalaisia ehkä hiukan ärsyttää, mutta maassa maan tavalla. Nîmes ei muuten ole varsinaisesti turistikaupunki, eikä nyt ole mikään sesonkiaika niin se myös vaikeutti ravintolan etsintää ja asioimista englanniksi...

Rakastan näitä karuselleja ja niitä onkin täällä jokapuolella! Tässäkin ihan nätisti melkein Sainte Perpétue -kirkon portailla.

Kaupungin läpi kulkeva vesielementti vaihtaa iltavalaistuksessa väriä.

Onnellisesti ihan turistina!

Mutta oli ihan mahtava reissupäivä ja iso kiitos siitä kuuluu hyvälle matkaseuralle!

Bisous,

Heli

Nîmes, osa I

Lupailin viime postauksessa, että seuraavaksi juttua tulee Montpellierin ulkopuolelta, joten seuraavaksi kahden postauksen verran Nîmesiä, joka on huikea pikkukaupunki. Innostuttiin ihan turisteina valokuvailemaan, joten nyt kuvia sitten riittää! 

Lähdettiin aamulla toisen suomalaisen vaihtarin, Lauran, kanssa junalla kohti Nîmesiä, josta meillä kummallakaan ei juuri ollut mitään ennakkotietoja, vaan tiedettiin vain, että sinne pääsee täältä nopeasti ja edullisesti junalla (luotijunalla 20min ja 8€). Nyt voin vain hämmästellen todeta, että ihme ettei kaupunki ole kuuluisampi, sillä harmittaisi jos vaihdon aikana kaupunki jäisi kokematta!

Nîmes on 150 000 asukkaan sisämaakaupunki, joka tunnetaan n. 70eKr alkaen ja on ollut muinaisen Rooman valtakunnan tärkeä tukikohta. Tuolta ajalta kaupungissa on vieläkin rakennuksia jäljellä, kuten Rooman Odysseumia muistuttava amfiteatteri. Vierailtiin siellä Lauran kanssa ja tottakai piti tuulisena päivänä kiivetä hurjia rappusia pitkin katsomon ylimmälle tasolle asti. Ei muuten ollut yhtään liikaa kaiteita tuolla ja mietittiinkin, että Suomessa tuollainen rakennus noin vähäisillä suojakaiteilla ei ikinä voisi olla auki yleisölle, mutta täällä se ei vissiin ole ihan niin justiinsa... Tuuli tosiaan riepotteli tuolla korkealla aika pahasti, mutta olihan se huikea paikka! Areena on toiminut aikanaan gladiaattoritaisteluareenana ja kyläläisten turvapaikkana epidemioiden aikana, mutta se on käytössä tänäkin päivänä härkätaisteluissa ja esimerkiksi konserttipaikkana. 

Nîmes Arena, joka on rakennettu n. 70 eKr ja on maailman parhaiten säilynyt amfiteatteri.

La Fontaine Pradier, keskusaukiolla. Ilahduttavaa, että kaupungin keskusaukiota vartioi nainen!

Toinen antiikin ajoilta säilynyt rakennus Nîmesissä on Maison Carrée -temppeli, joka on tosiaan myös rakennettu ennen ajanlaskumme alkua. Oikeasti vaikea ymmärtää, kuinka yli 2000 vuotta vanhat rakennukset voivat edelleen seisoa upeina omilla paikoillaan lähes alkuperäisessä kunnossa. Nykyisin temppelissä on antiikin taiteen museo, mutta se ei ollut juuri nyt avoinna. Vaikka nuo portaat saattaa näyttää kuvissa ihan kesyiltä, niin eivät todellakaan sitä olleet, vaan jyrkkyyttä riitti. Myöskään temppelin reunoilla ei ollut lainkaan kaiteita, vaan suora useiden metrien pudotus maahan. Nîmes ei todellakaan ole hyvä matkakohde huonojalkaisille, sillä jyrkkiä ja epämääräisiä rappusia riittää.

Temppeliltä käveltiin Jardin de la Fontaineen, eli suihkulähdepuistoon, jonka vanhimmat osat on  jo 200-luvulla perustettu. Se on myös yksi Euroopan vanhimmista julkisista puistoista. Puisto oli niin upea! Lisäksi siellä oli ihanasti elämää; lapsia pelaamassa jalkapalloa tai ratsastamassa poneilla, lenkkeilijöitä ja kaveruksia piknikillä. Ostettiin Lauran kanssa Crêpet ja syötiin ne istuskellen puistonpenkillä, niin joku vanhempi koiraansa ulkoiluttanut herrasmies pysähtyi toivottamaan meille hyvää ruokahalua :D Ei tuollaista vaan Suomessa tapahdu! Erikoista on myös, ettei täällä ole kielletty elämistä puistoissa, vaan nurmikoilla saa kävellä, pelata jalkapalloa ja vaikka ulkoiluttaa koiria - vapaanakin. Suomessa on välillä olo, että kaikkea pitää varoa, joten kieltoja riittää. Täällä on erilainen meininki.

Puiston altaissa ja suihkulähteissä ui niin valtavia karppeja kuin joutsenia ja sorsiakin.

Lisää juttua ja kuvia Nîmesistä huomenna ja varmasti myös myöhemmin keväällä, sillä tuonne on palattava!

Bisous,

Heli