Les bizarres I - kummallisuudet I

Jos sanon, että elämä täällä on erilaista kuin kotona Oulussa on se aikamoista vähättelyä, sillä juuri nyt tuntuu, että ne samankaltaisuudet ovat vähemmistössä. Joten ajattelinkin listata aina silloin tällöin niitä ihmeitä ja kummia mitä täällä tulee vastaan. Osa I, si'l vous plaît:

1. Arkkitehtuuri. Kaikkialla on kauniita rakennuksia, aukioita, patsaita, holvikaaria ja puistoja. Etenkin historiallinen keskusta jaksaa aina ihmetyttää. Mutta ihmekkös se, kun kaupunkia on rakennettu 700-luvulta asti, niin on ollut riittävästi aikaa laittaa arkkitehtuuri kuntoon!

Talon seinästä voi törröttää esim. polkupyörä...

2. Kodittomat. Kyllä, en ole missään ikinä nähnyt näin paljon kadulla asuvia ihmisiä. Ymmärtääkseni täällä heistä iso osa on ihan ranskalaisia, vaikka myös romaneja yms on. Jotenkin en osaa kauheasti sääliä kodittomia täällä, sillä he eivät vaikuta olevan mitenkään hätää kärsimässä, vaan elelevät omaa arkeaan ketään häiritsemättä. Kyselin huolestuneena asiasta buddyltäni (joka on vähän kuin tuutor Suomessa), ja hän vakuutteli, ettei kodittomia tarvitse missään nimessä pelätä, sillä eivät he yleensä halua muuta kuin olla rauhassa. Toisaalta täällä on myös täysin mahdollista asua kadulla, sillä eipä täällä juurikaan pakkanen ole kiusana. Opin myös, että kodittomilla on koirat, jotta poliisit ei raaski viedä heitä putkaan, ettei koira jäisi kadulle yksin. Kätevää!

3. Koirat. Katujen vilinää katsellessa tulee vaikutelma, että täällä jokaisella on koira. No ei nyt ihan jokaisella, mutta monella on. Ja ne ei ole mitään pikkufifejä seurakoirina, vaan ihan tavallisia usein sekarotuisia musteja, jotka kulkee mukana päivittäisessä elämässä niin ostoskeskuksessa kuin puistossakin. Ja usein vielä kiltisti vapaana. Tykkään tästä kulttuurista, että koiria ei lukita koteihin, vaan ne sopeutuu kulkemaan mukana lähes kaikkialle.

4. Poskisuudelmat. Täällä niitä annetaan kolme tavatessa ja kaksi kaverille. Pariisissa luku huitelee jo neljässä, kuulemma. Myös ranskalaisten tervehtiessä keskenään, näyttää se todella kömpelöltä ja vaivalloiselta. Uskallan väittää, etteivät edes ranskalaiset tuosta tavasta juurikaan nauti. Itselleni tulee ensireaktiona mieleen väistää, kun joku yrittää tervehtiä poskisuudelmalla, mutta enköhän mäkin vielä opi!

5. Ruokaostokset. Jep, siitäkin on tehty vaikeaa. Jokaiselle tuotteelle on  pieni erikoisliike, joten supermarketissa on huono valikoima. Kaikki pitäisi vaan ostaa erikseen eri paikoista; liha, juusto, leipä yms. Supermarketista saa lähinnä valmisruokaa, joten täytyy suunnata erikseen lihakauppaan ja pyytää siellä jauhamaan minulle tarvittavan määrän lihaa. Ei yhtään kätevää, mutta vielä ihan hauskaa. Mutta onneksi ruoka on sentään edullista! Jee!

Tässä vain pintaraapaisu, joten lisää kummallisuuksia tulossa!

Bisous,
Heli