Sairastelua

*Tässä pitää varmaan varoittaa, että postauksen kuva ei ole kaunista katsottavaa! :D*

Taisin tuossa torstaina hiukan liian aikaisin innostua, että olen tervehtymään päin, mutta ehei. Perjantaina aamuyöllä oli kuitenkin karu herätys todellisuuteen, kun kuumetta oli jo yli 39 astetta, mistään lääkkeestä ei ollut helpotusta ja olo oli karmea. Pelkästään veden juominen sattui nieluun niin paljon, että teki mieli vaan itkeä. 

Neljältä aamuyöllä ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin laittaa tän opiskelija-asuntolan respaan sähköpostia, että tilaisivat mulle lääkärin heti aamuksi. En tuolloin yhtään tiennyt mitä tehdä ja ihan kuumetokkurassa kirjoitin epätoivoisen sähköpostin, että tarviin lääkärin tänne ja en tiedä mistä sellaisen saa ja puhuminen sattuu, niin auttakaa mua. Mutta ilmeisen tehokas tuo mun sähköposti oli, sillä perjantaina ennen puolta päivää tuli lääkäri tutkimaan mut. Eikä ollut mikä tahansa lääkäri vaan sellainen nuori surffitukkainen ranskalainen mieslääkäri, joka saapui paikalle moottoripyörällä! Onneksi lääkäri osasi vähän englantia ja riitti vaan että osoitin mihin sattuu, kun olin ihan superväsynyt ja huonovointinen, sillä perjantai oli jo neljäs päivä yli 38 asteen kuumeessa. Muutenkin oli tosi mukava kun ei tarvinnut lähteä mihinkään päivystykseen jonottamaan useaksi tunniksi, vaan lääkäri tuli kotikäynnille. Lisäksi palvelu oli ystävällistä ja nopeaa. Ja koko lysti maksoi vain 33 €!

Sain kunnon antibioottikuurin ja kipulääkkeitä, jotka kämppikseni kävi mulle hakemassa. Resepti oli sellainen lääkärifirman paperilappunen, johon lääkäri rustasi epäselvästi annostuksen ja allekirjoituksensa - ei mitenkään virallinen lappu siis. Mun mielestä oli kummallista, että mun kämppis, jonka sukunimeä en edes tiedä, pystyi hakemaan mun lääkkeet apteekista ihan tosta noin vaan. Mutta onneksi pystyi, sillä mä en oisi apteekkiin jaksanut lähteä.

Toisen lääkärin piti tulla tarkastamaan mun vointi sunnuntaina, mutta hän ei puhunut muuta kuin ranskaa ja ilmeisesti yritti ensin soittaa ja kysyä jotain ennakkotietoja, mutta kun en ymmärtänyt hänen lääketieteellistä ranskaansa niin löi mulle luurin korvaan ja jätti saapumatta paikalle! :D 

Korkea kuume ja nielukipu ei jäänet suinkaan ainoiksi oireiksi, vaan sain tuollaisen kuvassa näkyvän ihottuman riesakseni myös. Onneksi se rajoittui melkeinpä kokonaan vaan raajoihin, eikä juurikaan kutissut, mutta kaukana siedettävästä silti! :D Lääkärin mukaan kuuluu tohon infektioon mikä mulla oli ja lähtikin onneksi antibiootilla pois.

Ihana Laura tuli viihdyttämään mua leffan ja jäätelön kera lauantai-iltana <3

Mutta nyt viikon sairastelun jälkeen on antibiootit purreet ja olo on huomattavasti parempi ja aion vakaasti pysyä terveenä loppukevään!

Bisous,

Heli