Ajattelin kirjoittaa vähän turvallisuudesta tai sen puutteesta. Oikeastaan se on turvallisuuden tunteen puuttuminen, mikä täällä vallitsee. Täällä siis ylläpidetään korkeaa turvallisuusvalmiutta, sillä alle kahdessa vuodessa on ollut kolme suurta terrori-iskua ja vuodessa terroritekojen uhreja yli 200. Surullisia lukemia.
Hankala turvallisuustilanne näkyy täällä kaduilla. Aseistautuneita sotilaita näkyy partioimassa kaduilla, poliiseja ja vartioita on kaikkialla. Niin ja toki ostoskeskukseen ei pääse ilman laukun tarkastusta.
Barcelonassa tää Ranskan poikkeava turvallisuustilanne oikeastaan konkretisoitui mulle. Liikuin siis maasta toiseen junalla ja Espanjaan mennessä multa ei kysytty edes matkalippua, vaan pääsin maahan ilman minkäänlaista kontrollia. No Ranskan suuntaan matkustaessa ensin piti mennä turvatarkastukseen, jossa matkatavarat läpivalaistiin ja toimittiin kuten lentokentällä. Sitten siirryttiin odotusaulaan, josta passin ja lipun tarkastamisen jälkeen pääsin junaan. Eli huolimatta vapaasta liikkuvuudesta EU:n sisällä ei Ranskaan niin vaan enää tullakkaan.
Hämmentävää.
Barcelonassa huomasin myös paraatien aikana kaipaavani poliiseja ja sotilaita, sillä suuri väkijoukko ahtailla kaduilla tuntui epämukavalta. Näin Ranskassa jo hetken asuneena, poliisien määrä Espanjassa tuntui lähinnä naurettavalta. Muutama hassu moottoripyöräpoliisi turvaamassa tuhansia juhlivia ihmisiä. Lisäksi tajusin olevani suurissa ihmisjoukoissa varuillani ja tällä kertaa en pelkästään laukkuni varastamisen pelossa vaan muutenkin - suuri perheiden juhla turistikaupungin kaduilla voisi näyttäytyä tietyille ihmisille mahdollisuutena satuttaa useita länsimaisia ihmisiä kerralla. Onneksi huoleni osoittautui turhaksi ja näin jälkeenpäin ajateltuna, tunnen itseni vähän hölmöksi ja ylireagoivaksi, sillä Espanjaan ei heidän toimien vuoksi kohdistu mitään erityistä uhkaa toisin kuin Ranskaan.
Barcelonassa huomasin myös paraatien aikana kaipaavani poliiseja ja sotilaita, sillä suuri väkijoukko ahtailla kaduilla tuntui epämukavalta. Näin Ranskassa jo hetken asuneena, poliisien määrä Espanjassa tuntui lähinnä naurettavalta. Muutama hassu moottoripyöräpoliisi turvaamassa tuhansia juhlivia ihmisiä. Lisäksi tajusin olevani suurissa ihmisjoukoissa varuillani ja tällä kertaa en pelkästään laukkuni varastamisen pelossa vaan muutenkin - suuri perheiden juhla turistikaupungin kaduilla voisi näyttäytyä tietyille ihmisille mahdollisuutena satuttaa useita länsimaisia ihmisiä kerralla. Onneksi huoleni osoittautui turhaksi ja näin jälkeenpäin ajateltuna, tunnen itseni vähän hölmöksi ja ylireagoivaksi, sillä Espanjaan ei heidän toimien vuoksi kohdistu mitään erityistä uhkaa toisin kuin Ranskaan.
 |
| Turvatarkastus ennen junamatkaa |
Viikko sitten perjantaina uutisotsikot säikäyttivät mut todenteolla: neljä terrori-iskua päämäärätietoisesti suunnitellutta ihmistä pidätetty Montpellierissä. Epäillyt olivat saaneet haltuunsa samoja räjähdysaineita, joita oli käytetty Pariisin iskuissa aiemminkin. Nuorin epäilty on vasta 16-vuotias ja osa epäillystä ranskalaisia. Kuka ihan oikeasti haluaa vahingoittaa kotimaataan? Iskua oli suunniteltu Eiffel-torniin ja jos se epäonnistuisi, niin sitten Montpellierin keskusaukiolle. Vaikka välillä tuntuu, että turvatoimien määrä täällä on ylimitoitettu, niin ei se sitä ole. Ranskan viranomaiset ovat onneksi ajantasalla, mitä tapahtuu ja tuokin karmea suunnitelma saatiin estettyä. 2016 viranomaiset onnistuivat estämään 17 iskua Ranskaan, joten voin ehkä lopettaa suuren poliisi- ja sotilasmäärän ihmettelyn. Ne ovat täällä hyvästä syystä.
Ollaan keskusteltu muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa keskusteltu aika paljon tästä vallitsevasta tilanteesta ja kaikilla on aikalailla samat fiilikset. Pelkäämään ei voi ruveta, mutta silti kannattaa olla varovainen. Place de la Comediella, eli meidän keskusaukiolla, ei välttämättä hengailla suuressa väkijoukossa ilman syytä ja hylätyistä repuista ja laukuista ilmoitetaan aina poliisille tai muulle turvallisuudessa vastaavalle. Nämä ohjeet on sellaisia, joista täällä muistutellaan. Koen, että täällä kyllä pärjää maalaisjärjellä ja noudattamalla viranomaisohjeita, eikä normaalissa arjessa vieläkään tarvitse pelätä juurikaan muuta kuin taskuvarkaita.
 |
| Polkupyöräpoliisit |
Terroriteon osuminen omalle kohdalle on edelleen erittäin epätodennäköistä ja en aio missään vaiheessa sitä alkaa pelkäämään, vaan luotan maalaisjärkeen tilanteiden lukemisessa, sekä viranomaisten antamiin ohjeisiin. Suuret ihmismassat ja epämääräiset suuret yökerhot kaupungin laidalla aion edelleenkin jättää väliin, sillä niissä en tunne kuitenkaan oloani mukavaksi, ja toivon että tämä vaisto suojelee mua monelta harmilta.
Heti toisella viikolla täällä, multa yritettiin varastaa puhelin taskusta ratikassa. Itseasiassa "taskuvaras" oli kouluikäinen likainen ja resuinen lapsi jostain Itä-Euroopan maasta. Sääliksi kävi lasta, joka oli epäilemättä pakotettu tuohon tilanteeseen. Tuolloin sinisilmäinen suomalainen sai heti hyvän opetuksen, kuinka täällä pitää oikeasti olla tarkkana ja tiedostaa se, että kaikki ihmiset eivät tahdo toisille hyvää. Onneksi opetus tuli noinkin vaarattoman tilanteen kautta ja nyt luotan tunnistavani ainakin suuren osan tilanteista, jolloin kannattaa olla varuillaan.
Vaikka tästä tekstistä tuli näin negatiivinen ja turhankin synkkä, niin on täällä asiat ihan hyvin. Kaupunki on upea, luonto ei lakkaa hämmästyttämästä minua ja mulla on ihania ihmisiä ympärilläni!
Aurinko paistaa ja lämmittää ihanasti, joten taidan suunnata puistoon lenkille.
Ihanaa sunnuntaita!
Bisous,
Heli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti