Viime torstaina koitti niin suuresti odottamani päivä, kun sain mun ihanat vanhemmat mun luo kylään! Voi sitä tunteiden sekamelskaa, kun odottelin lentokentällä konetta, joka lopulta 11 tunnin matkustamisen jälkeen toi maailman parhaat vieraat tänne!
Olin miettinyt hirveästi etukäteen kaikkia kauhuskenaarioita, kuinka täällä sataisi ja porukat ryöstetään ja kaikkea mahdollista mikä voisi mennä heidän reissussa pieleen. Se ehkä kertoo kuinka tärkeää mulle oli saada heidät tänne, sillä yleensä en murehdi etukäteen juuri lainkaan. Onneksi kaikki meni hyvin ja mun huoleni olivat turhia.
Ainoa mikä vähän harmitti, niin täällä missä sataa erittäin harvakseltaan, satoi torstaista lauantaihin melkein koko ajan ihan kaatamalla ja kadut tulvivat. Montpellier ei vaan ole mitenkään edustava sateella. Äiti ja iskä ei antaneet sateen häiritä, mutta mä taisin kitistä siitä oikein huolella. Hups :D Iltaisin, kun sade heltisi hetkeksi päästiin kiertelemään mun tän hetkistä kotikaupunkiani ihan sopivasti.
Iskä sivisti mua, että täällä Montpellierissä yksi maailman vanhimmista yliopistoista, Université Montpellier, joka on perustettu 1200-luvulla ja on kuuluisa etenkin lääketieteen tiedekunnastaan. Sen kuuluisin alumni on Nostredamus 1500-luvulla, joka ennusti mm. Napoleonin, natsisaksan ja maailmanlopun. Wikipedia osasi myös kertoa, että Nostredamus paransi myös rutosta kärsiviä Montpellierin lähiseuduilla. Ei mikään turha kaveri siis!
Käytiin toki myös Parc de Peroussa, jossa ihasteltiin yhtäaikaa aurinkoa, ukonilmaa ja sateenkaarta. Jännää kuinka tosi nopeasti Montpellieristä on tullut mulle niin kotikaupunki, etten oikein aina enää osaa ihastella kaikkia kauniita asioita, vaan tuntuu että pitää lähteä muualle hankkimaan elämyksiä. Nyt alkaa ruoho olla vihreämpää aidan toisella puolella myös täällä. Montpellier on mulle arkea. Kuitenkin auttoi pääsemään takaisin Vau-fiilikseen, kun mun vanhemmat tykkäsivät tästäkin kaupungista. Joskus tarvitsee vaan jonkun toisen pysäyttämään ja auttamaan nähdäkseen kaiken kauneuden ympärillään.
Bongailtiin haikaroita kaupunkia halkovasta joesta, juostiin kaatosademyrskyssä ratikkaan, syötiin liiankin hyvin, naurettiin etanalle, joka oli tehnyt u-käännöksen ja vaan vietettiin aikaa ihan parhaassa seurassa - mä niin tarvitsin kaikkea tätä <3
Esittelin porukoille myös asuntolan, jossa siis asun tällä hetkellä ja oli kyllä ihan outoa nähdä äiti ja iskä istumassa mun pienessä ankeassa asuntolahuoneessa. Ne jotenkin ei vaan kuulunut sinne! Hämmentävää. Oli kuitenkin hauska keittää kahvit mun pressokeittimellä ja syödä Fazerin sinistä.
Lauantaiaamuna hypättiin junaan ja suunnattiin Marseillen kautta Nizzaan! Junamatkalla päästiin näkemään ranskalaista maaseutuakin, eikä aina vaan turistikohteita.
Nyt täytyy palata koulujuttujen pariin. Nyt oon tämän viikon tehnyt 10-12 tuntista koulupäivää eikä juuri blogin pariin ole ehtinyt :( Kuitenkin juttua ja kuvia on tulossa heti, kun vaan ehdin!
Bisous,
Heli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti