Välillä tuntuu, että täällä eletään ihan semmoisessa kuplassa. Tää on sitä arkea nyt ja kaikki muu meinaa unohtua. Ollaan puhuttu täällä muidenkin kanssa, kuinka meinaa kaikki entinen unohtua, kun jotenkin on niin täysillä kiinni tässä kokemuksessa. Ja siis en nyt tarkoita, että oikeasti tärkeät ihmiset unohtuisi, vaan enemmänkin asiat siitä "oikeasta" elämästä Suomessa meinaa unohtua. Esimerkiksi mulla meni tossa yksi päivä aika kauan, että muistin edes mikä oli mun viimeisin osoite. Jotenkin tuntuu, että täällä eletään tosi erillään muusta maailmasta.
Sanotaan, että ollaan erasmus-kuplassa, sillä eletään niin tiiviisti yhdessä tätä kokemusta näiden samojen ihmisten kanssa täällä joka päivä. Meillä vielä tää vaihtariporukka on niin pieni, että se efekti korostuu. Meille on jopa kehittynyt oma erasmus-slangi tai miksikä sitä nyt ikinä haluaakaan kutsua. Puhutaan siis englantia, mutta joitain sanoja tai sanontoja käytetään vaan esimerkiksi ranskaksi tai espanjaksi (koska täällä on niin paljon meksikolaisia :D). Hola! vaan kaikille! Muutenkin tää englanti täällä on aika omalaatuista! Lisäksi meillä on tietysti erasmus-biisit! Ne on niitä kappaleita, että jos joku laittaa biisin soimaan niin kaikki osaa sanat ja laulaa mukana (nuotin vierestä). Mutta ihmekös tuo kun noi biisit on soineet täällä sen viisi kuukautta...
Ollaan myös kätevästi muokattu ranskalaista kulttuuria enemmän meille sopivaksi. Esimerkiksi poskipusuja annetaan tavatessa ja lähtiessä vain yksi kolmen sijasta ja aina vasemmalle. Huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kuin rasittavat kolme :D Nyt jotenkin kun osa porukasta on lähtenyt takaisin kotimaihinsa ja suurin osa lähtee sitten seuraavana kahtena viikkona, niin tää "kupla" alkaa puhjeta. On täytynyt alkaa järjestellä täältä lähtöä ja asioita Suomessa. Jotenkin nyt vasta alkaa hahmottua miten tiivis porukka meille tänne muodostui ja on todella haikeaa, sanoa hyvästejä.. Tällaista tänään!
Bisous,
Heli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti