Olin tosiaan meidän “talvilomaviikolla”
ihan yksikseni kaupunkilomalla Pariisissa. Kuulin todella runsaasti ihmettelyä
siitä, että lähdenkö mä sinne ihan yksin ja eikö mua pelota. En oikeastaan itse
pitänyt asiaa juuri minään, ennen kuin kuulin ihmisten mielipiteitä. Olen
aiemmin ollut yksin vain Lontoossa, joten ihan normaali tapa matkustaa se ei
mulle kuitenkaan ollut.
Ensinnäkin, mua ei kaupungilla pelottanut
ja miksi olisi? Pariisissa asuu yli kaksi miljoona ihmistä ja osa heistä on
tietysti naisia ja hekin liikkuvat kaupungilla yksin. En kokenut reissussa
yhtään uhkaava tilannetta, enkä tietenkään pyrkinyt herättämään mitään
erityistä huomiota, joten uskon sulautuneeni pariisilaisten kirjavaan joukkoon
hyvin. Pysyttelin alueilla, joissa liikkuu paljon ihmisiä ja luotan siihen, että suurin osa ihmisistä ei tahdo pahaa kenellekään.
Varauduin toki esimerkiksi taskuvarkaisiin. Mulla oli niukasti käteistä mukana ja kaksi eri pankkikorttia eri paikoissa siltä varalta, että jompi kumpi päätyy vääriin käsiin. Lisäksi mukana oli kopio passista, oikean passin lisäksi, ja matkaliput oli pilvipalvelussa, josta ne saisi tulostettua tarpeen vaatiessa missä vain. Ihan perusjuttuja, jotka kannattaa tehdä matkalle lähtiessä, jotta selviytyy mukavasti, vaikka jotain ikävää sattuisikin.
Huomasin myös sen, että yksin ollessa
ihmiset tulee kysymään tietä USEIN. Tätä ei ole mulle kovin usein tapahtunut
porukassa matkustaessa. Oli hauskaa, että mua pidettiin ihan paikallisena ja
pysäytettiin reittiohjeiden toivossa. Välillä osasin jotain jopa neuvoakin, mutta
yleensä myönsin, että olen ihan yhtä turisti kuin tekin! :D
Muutenkin ihmiset lähestyivät helpommin,
sillä olin liikkeellä itsekseni. Ihan normaalia toki, että lauma ihmisiä
koetaan uhkaavampana, kuin yksi tyttö, mutta silti small talkin määrä yllätti.
Jopa bussikuski halusi keskustella kanssani Suomen hiihtomenestyksestä –
ranskaksi, kun kuuli mistä olen kotoisin. Eli vaikka lähdin reissuun yksin, en
todellakaan ollut yksinäinen. Aamupalan söin argentiinalaisten kanssa ja
samassa makuusalissa nukkui vähintään viisi eri kansallisuutta.
Yksin matkustaessa pelottavinta on mun mielestä omien ajatusten kohtaaminen. Kuulostaa ehkä vähän kliseeltä, mutta kun ei ole ketään matkalla mukana, niin on pakko tutustua omiin ajatuksiinsa. Joskus tää olisi pelottanut mua vielä enemmän, mutta ajan kuluessa oon oppinut, että on ihan hyvä välillä kohdata oma ajatusmaailmansa ja viihdyn itsekseni nykyään oikein hyvin! :)
Yksin matkustaessa ainoa oikeesti huono puoli on, että matkakuvat on tylsiä selfieitä tai maisemakuvia. Tai no voisihan sitä pyytää ohikulkijaa ottamaan kuvan tai kaksi. Mutta pääpointti on kuitenkin, että reissua ei kannata jättää vaikka matkaseura puuttuisi - reissussa on kivaa yksinkin! :)
Pitää vielä julistaa äidin kauhua helpottaakseni, että musta ei ainakaan vielä olisi lähtemään yksin reppureissaamaan minnekään Aasiaan - se olisi liian hurjaa! Joten kaupunkilomat riittää mulle ainakin vielä hetken :)
Bisous,
Heli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti