Tuntuu kuin en olisi aiemmin viettänyt kokonaista viikonloppua ihan vaan Montpellierissä, mutta viime viikonloppu oli silti oikein onnistunut, vaikka pysyin ihan vaan uudessa kotikaupungissani. Säätiedote lupaili varsin ankeaa säätä (+10 ja sadetta) ja yritettiin etsiä jotain aurinkoista kohdetta minne matkustaa, mutta 500km säteeltä ei sellaista löytynyt, niin jäätiin tänne. Säätiedote oli onneksi väärässä ja saatiin viikonloppuna nauttia 15 asteesta ja auringosta!
Mulla oli jo perjantaina vapaapäivä ja suuntasinkin heti aamupäivällä vihannesmarkkinoille Plan Cabannelle. Tai no kävin siellä ostamassa vihanneksia, vaikka myynnissä oli myös lihaa, kalaa, saippuoita yms. Mua vaan jotenkin inhottaa markkinoilla kaikki herkästi pilaantuva, kuten kala, sillä täällä niitä säilytetään mun mielestä vähän miten sattuu. Plan Cabanne on muuten ihan kivaa seutua, mutta siinä vieressä on arabilaiskortteli, jossa näin vaaleana länsimaisena saa kuulla kaikenlaista huutelua ja vislailua. Lisäksi on epämukavaa, kun siellä ihmiset puhuu lähinnä arabiaa, jota en ymmärrä sitäkään vähää mitä ranskaa :D
Lauantaina treffattiin Lauran ja hänen kavereidensa kanssa, jotka oli täällä käymässä Suomesta. Lauantaina oli ihanan aurinkoinen päivä, mutta tottakai heti kun mentiin rannalle niin sää synkkeni. Jotkut hullut oli jo surffailemassa, vaikka Välimeri ei varsinaisesti ole lämmin näin helmikuussa! Rannalta mentiin vielä ravintolaan syömään ja oli kyllä kiva viettää aikaa Suomiporukalla :)
Jokaisen kuun ensimmäisenä sunnuntaina pääsee täällä paikalliseen museoon ilmaiseksi, joten suunnattiin saksalaisen Anjan kanssa Musée Fabreen. Museo oli ihan kiva, mutta makuuni vähän liian painottunut uskonnollisiin maalauksiin. Tykkään enemmän impressionismista ja raikkaammista aikakausista, joten museon teemat oli aika synkkiä. Lisäksi museossa oli paikallista taidetta 1800- luvulta alkaen. Oli hauska huomata kuinka paljon museossa oli ranskalaisia lapsiperheitä, eikä lapsista ollut mitään häiriötä kenellekään.
Sunnuntai-iltapäivänä käytiin vielä kahvilla. Anjan kanssa on helppo keskustella maailman menosta, sillä saksalaiset ja suomalaiset eivät kuitenkaan ole niin erilaisia :)
Bisous,
Heli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti