lauantai 18. helmikuuta 2017

Aigues-Mortes

Tää viikko on hujahtanut ohi ihan käsittämättömän nopeasti, niin kuin olette ehkä kirjoitustahdista voineet huomata. Maanantaina tulin illalla Barcelonasta, tiistaina oli täysi päivä koulua, keskiviikkona käytiin Lauran kanssa naapurikaupungissa Sétessä, torstai ja perjantai meni koulussa. Mulla on nyt vielä koulua aika iltapainotteisesti, eli päivä päättyy seitsemän aikoihin, joten jos ei herää aamulla aikaisin niin päivässä ei hirveästi ehdi muuta kuin olla koulussa. Tosin ei opiskelu täällä vieläkään ole raskasta, vaan sitä on vaan outoina aikoina.

Tänään aamulla lähdin yhden meidän hollantilaisen vaihtarin kanssa käymään lääkärissä, kun se ei halunnut mennä yksin, kun ei osaa lainkaan ranskaa. Mua hiukan ihmetytti, sillä täällä on iso tyttöporukka hollantilaisia, jotka vaikuttavat olevan tosi läheisiä ja vannovat ikuista ystävyyttä sosiaalisessa mediassa, mutta silti kukaan heistä ei tarjoutunut toisen turvaksi lääkärireissulle. No mä ponkasin aamulla ajoissa ylös ja hyvin siinä ympäri kaupunkia lääkäriä etsiessä heräsi päivään.

Täällä oli tänään upea sää - sellaiset 16 astetta ja aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Lähdettiinkin Lauran ja sen serkun kanssa käymään Aigues-Mortesissa, jossa on kuulemma pinkki järvi. No eipä ollut. Tai oikeasti oli se siellä, muttei juuri nyt pinkki, sillä ei ollut tarpeeksi kuuma sää. Järvi on siis yksi monista suolaisen veden järvistä täällä ja mineraalit värjäävät sen hyvällä säällä kirkkaan pinkiksi. Nähtiin pitkällä bussimatkalla Aigues Mortesiin myös kuinka suolajärvistä "valmistetaan" suolaa, sekä tottakai bongattiin flamingoja, jotka viihtyy suolajärvissä eli etangeissa!

Reissu ei kuitenkaan ollu ihan turha, vaikkei pinkkiä järveä nähtykään, sillä järven vieressä oli linnoitus, jonka sisällä oli pieni ranskalainen kylä! Kylä oli juuri sellainen pieni etelä-ranskalainen, kapeakujainen kylä, joka on mun mielestä Ranskaa parhaimmillaan. Kujia reunusti herttaiset käsityöpuodit, suklaakaupat ja kahvilat. Ihana paikka, jonne haluan palata vielä lämpöisemmällä säällä, jotta näen järven pinkkinä :D

Kylän pääportti. Sisään ei saa mennä pelkissä uima-asuissa :D




Lähes ainoa kissa, jonka olen täällä nähnyt, joten pitihän se ikuistaa!


"Pinkki" järvi

Lauantaina käytiin Lauran ja Annan kanssa Montpellierin Carnon-rannalla katsomassa auringonlaskua ja  juomassa vähän viiniä. Ihana ilta ja niin lämmin, vaikka on vasta helmikuu!






Bisous,
Heli

Ei kommentteja: